Biisien sävellys ja sanoitus Jussi Hakulinen, jollei toisin mainittu.

1. Kiitos ja kunnia
Levyn ainoa biisi, jossa on Jussi Hakulisen sävellys, mutta Herra Ylpön sanoitus. Tämä on harvinaista, sillä yleensä Jussi tekee biiseihinsä sekä sävellyksen, sanoituksen ja sovituksen. Lopputulos ei kuitenkaan ole huono.
Aloitusbiisinä nopea ja mukaansatempaava ja onkin yksi levyn harvoista nopeista biiseistä. “Kiitos ja kunnia” on levyn toinen sinkkubiisi ja se on saanut huimasti radiosoittoa. Itse pelkään, että hyvä biisi pilataan liialla soittamisella.
Ainoa levyn biiseistä, joka jäi itselleni heti ensi kuulemalta soimaan päähän. Helppo kertosäe, jota ei voi olla laulamatta mukana. Biisissä on selkeä ja ajankohtainen sanoma ja biisiin pääsee helposti sisälle. Biisi on sopivan pituinen ja eikä lässähdä edes loppua kohti. Yksi levyn parhaista biiseistä.

2. Loisto
Levyn ensimmäinen sinkkubiisi ja myös radioissa paljon soitettu nimibiisi. Itse kuuntelin biisin ensimmäisen kerran autossa haettuani sinkun postista. Ensimmäinen reaktio oli lievä pettymys, enkä edelleenkään pääse biisiin täysin sisälle. En löydä biisistä sitä punaista lankaa, joka aukaisisi sanoman.
Biisi kuulostaa kyllä hienolta ja tykkään siitä, miten apuna on käytetty naislaulajia, kuoroa ja viuluja ym. Ne pelastavat biisin.
Valitettavasti hyppään tämän biisin yli usein kuunnellessani levyä. Tai ehkä en vain ole antanut biisille mahdollisuutta…

3. Saanko laulaa tähdille?
Biisi alkaa hyvin mielenkiintoisesti ja herättää heti kiinnostuksen. Biisissä käytetty saksofoni tekee kivan säväyksen välisoittoihin. Levyn toinen nopea biisi. Biisi voisi kuitenkin olla hieman kepeämpi, nyt siitä kuultaa hieman läpi Yöltä tuttu synkkyys.
Hakulisen käyttämät käänteiset sanajärjestykset tekevät biisistä erilaisen, sanoituksiin ei ole käytetty tavanomaisia tekniikoita. Se onkin yksi Hakulisen erikoisuus ja asia, josta tykkään. Kertosäe on helppo muistaa.
Juuri kun luulet, että biisi jatkuu samana loppuun asti, viimeisessä säkeistössä ja kertosäkeessä muutetaan rytmiä ja yksinkertaistetaan ja rauhoitetaan soitto.
Biisi on kuunneltava uudelleen, jotta pystyn sisäistämään sen kunnolla. Ensimmäinen kuuntelukerta meni kuunnellessa biisin yleisilmettä.

4. Arjen kauneus
Biisin on säveltänyt Tomi Aholainen ja sanoittanut Heikki Kerkelä.
Ollin duetto Maria Lundin kanssa. Biisi on juuri oikea ja tarpeeksi herkkä duetolle, mutta Marian liian hento ja “hienostunut” ääni ei anna biisille oikeutta. Myöskään Ollin “raaka” ääni ei sovi näinkin herkkään lauluun. Tuntuu kuin Marian ääni aukeaisi vasta biisin lopussa.
Biisi alkaa HYVIN raskaasti ja ensireaktio on jonkinlaisesta hautajaismusiikista. Itse säkeistö on herkkä ja kaunis. Säkeistössä ja kertosäkeestä käytetyt soittimet ovat minimaaliset ja sopivat biisin herkkyyteen. Välisoitannassa kitaratkin pääsevät esille.
Kertosäkeen sanoma on asiallinen: “Elämä on lyhyt, ei sitä enempää, mustan päivän vuoksi oo syytä lyhentää.”
Tämäkin biisi jää aika usein kuuntelematta levyltä.

5. Vuori
Biisi on vanhaa Hakulisen tuotantoa, mutta vasta nyt siitä saatiin tehtyä oikeanlainen versio, jotta sen julkaisu olisi mahdollista.
Jo biisinäytteiden perusteella tykästyin tähän biisiin todella paljon. Tässä biisissä sanoitus tekee laulusta helmen. Ihanat sanat ja suhteellisen selkeä sanoma, vaikkakin sanojen käänteisyys on taas ilmiömäinen. Väitän, että Hakulinen on yksi suomen parhaimpia sanoittajia.
Toteutus on hyvin yksinkertainen ja tavanomainen, mutta sanoitus vie tätä biisiä eteenpäin. En oikeastaan keskity soittamiseen, sillä sanoitus vie mukanaan. Tätä biisiä voisin kuunnella uudestaan ja uudestaan siihen kyllästymättä.
“Ja viimein nousin päälle vuoren, jonka aina valloittaa, minä tahdoin vaikka tiennyt en, mikä siellä mua odottaa. Ja kun katsoin alas laaksoon, vasta silloin huomasin, kuinka kauniilta se näyttää ja mitä enää elämältä toivoisin.”
Välisoitto on ehkä liiankin raskas, trumpetti pelastaa sen liialta synkkyydeltä. Myös taustalaulu juuri oikeissa paikoissa piristää biisiä. Mielenkiinnolla haluaisin kuulla Hakulisen laulavan tämän biisin.
Levyn parhaimpia biisejä.

6. On mennyt yö
Sävellys Antti Kleemola, sanoitus Aki Miettinen.
Basisti Jukka Lewiksen laulama biisi. Alkuun ajattelin, että Jukille sopivat vain nopeat biisit laulettavaksi, mutta muutaman kerran tätä kuunneltuani, voin todeta olleeni väärässä. Biisi sopii Jukille kuin nenä päähän.
Ensimmäisen kerran kuulin biisin livenä ja silloin se ei tehnyt vaikutusta. Nyt odotan mielenkiinnolla millaiselta biisi kuulostaa livenä, kun on jo tottunut siihen.
Mielestäni liian helpolla tehty kertosäe, sanoissa liikaa toistoa. Muutenkaan sanat eivät ole parhaimmat mahdolliset, tässä biisissä sävellys ja toteutus ovat pääosassa.
Biisissä on käytetty jousia ja puhallinsoittimia. Ne tekevät biisistä herkän ja kauniin. Yleinen mielipidehän on se, että lauloi Juki mitä tahansa, se on ihana. Mutta ei tämä biisi itseäni liikuttanut niin paljon kuin “Oikee enkeli” aikoinaan. Mutta ihan kuunneltava biisi, sijoittuu keskiväliin levyn biiseissä.

7. Vie mut elämään (Siipirikko)
Erilainen biisi, hieman salaperäinen. Saksofonin soitto saa ajatukset harhailemaan jonnekin kauas.
Hyvin perusbiisi, ei ole haukuttavaa, mutta ei oikein kehuttavaakaan. Hukkuu aika hyvin muiden biisien joukkoon. Ei olisi suuri menetys, vaikka olisi jäänyt pois levyltä.

8. Salaisuus
Pidän tästäkin biisistä todella paljon. Levyn parhaimmistoa.
Sanat kertovat hienosti tarinan, jota ei heti ymmärrä. Ja sitten kun sen on ymmärtänyt, jää siltikin joitain asioita leijumaan kysymysmerkkinä. Kutkuttava. Vaikka tarinassa lauletaan hautajaisista, ei se tee biisiä masentavaksi. Hautajaisten lisäksi biisi kertoo rakkaudesta.
Biisissä on käytetty taustalauluja ja huilua. Ne tuovat biisiin eloa ja lisää “salaisuutta”. Lisäksi kitarat sopivat hyvin biisiin.
Rauhallinen biisi, mutta se on juuri oikea toteutus tälle biisille. Tähän biisiin Ollin ääni sopii mielestäni erityisen hyvin. Myös tätä voisi kuunnella useamman kerran peräkkäin.

9. Hän katoaa
Jussi Hakulisen laulama biisi.
Biisi ei edelleenkään aukea kokonaan, mutta sitä kompensoi Jussin ihana, herkkä ääni. Mielestäni Jussin ääni on parantunut entisestään. Ja erityisesti rauhallisissa biiseissä ääni kuulostaa hyvältä. Jussi saa tähän biisiin tulkintaa, jota Olli ei saisi. Biisi on hyvin henkilökohtainen Jussille, joten tulkintakin on sen mukainen.
Biisi vaatii monta kuuntelukertaa, mutta paranee joka kerralla. Tässä biisissä, kuten edellisessäkin biisissä, tulee esille Jussille läheisiä asioita. Juna esiintyy monessa Jussin biisissä, samoin kuolema.
Jouset ja torvet soivat hyvin taustalla ja saavat hieman “dramatiikkaa” biisiin.

10. Kosketus
Biisi, jota en kerta kaikkiaan saa mieleeni katsoessani biisin nimeä, vaikka olenkin levyä useampaan kertaan kuunnellut.
Laulun rytmi on kiva ja erilainen, mutta siltikin biisi on mielestäni tylsä ja aika olematon. Ei saa itsessäni minkäänlaisia tunteita aikaan.

11. Yö on minussa
Sävellys Tomi Aholainen, sanoitus Sinikka Svärd.
Erikoinen ja synkkä biisi. Jo ensimmäisien sekuntien aikana tekisi mieli hypätä yli. Paranee kuitenkin hieman loppua kohti, mutta ei siltikään kuulu suosikkeihini. Ehkä hieman vähemmän dramaattisempi ja synkempi toteutus olisi ollut parempi?
Sinänsä hienot sanat, mutta niihin pitää keskittyä muun soiton keskellä.

12. Parrasvalot
Levyn suurin biisi on paikkansa ansainnut levyn viimeisenä biisinä. Tästä biisistä on puhuttu paljon ja sitä on jopa tituleerattu seuraavaksi “Joutsenlauluksi”.
Toteutus kuulostaa aika hurjalta: kuoroa, taustalaulua, kaksi kertosäettä, viuluja, huiluja, torvia ja lisäksi melkein kuusiminuuttinen biisi. Mutta yhtään sen vähempää biisiin ei olisi saanutkaan laittaa. Tämä biisi kaipaa kaiken tuon ja kuulostaa silti hyvältä.
Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jäi hieman epätodellinen olo, mutta sitten tajuan, että Jussihan on onnistunut tässä biisissä loistavasti. Jussi ei ole koskaan ollut tavallisten biisien tekijä, eikä sitä odotetakaan Jussilta. Ainakin minun stereoistani biisi mahtuu ulos vallan hyvin kaikessa mahtipontisuudessaan ja täyttää koko huoneen. Ehdottomasti levyn paras biisi ja täyden kympin arvoinen.
Biisistä tulee hieman surullinen ja haikea olo. Biisi kuitenkin koukuttaa kuuntelemaan uudestaan. Loppujen lopuksi “normaalit soittimet” eivät kuulu tähän biisiin. Tämä soitetaan flyygelillä, huilulla ja jousilla. Ja taustakuoro täydentää biisin.
Biisistä tehdään myös radiosoittoon tarkoitettu versio. En ole sitä kuullut, enkä oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia. Myös musiikkivideota odotan mielenkiinnolla.

Muutamaa biisiä lukuun ottamatta tämä on hyvin onnistunut levy. Onhan Loiston ja Varieteen välillä huimat erot, mutta niin on myös 27 vuotta. Kummatkin ovat hyviä omalla tavallaan, kaksi omasta mielestäni parhainta Yön levyä.

Tällä levyllä on käytetty paljon jousia, torvia ja kuoroja. Levy on tehty hyvin, eikä kukaan voi sanoa sitä huonoksi levyksi toteutukseltaan. Musiikillisista mieltymyksistä voidaan kuitenkin keskustella ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Levystä joko tykkää tai ei tykkää. Minä tykkään. 
Varsinkin Parrasvalot on sellainen biisi, jota ei soiteta baareissa. Mutta sen takia Yö tekeekin konserttikiertueita suhteellisen usein. Parrasvalot on konserttisali- ja levybiisi. Ilman sitä tämä levy olisi vajaa.
Tyylikkäät kannet ja sisälehti. Kauniit kuvat.