Kysyttäessä melkeinpä keneltä tahansa "Kuka on Costello Hautamäki?", tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Hän on tietenkin Popedan kitaristi, joka myös säveltää Popedan biisejä. Vastaajan iästä ja/tai kiinnostuksen kohteista riippuen tietoa voi olla myös Costin Hanoi Rocks- ajoilta tai jopa punkyhtye Sensuurista.
Mutta nämä tiedot ovat vain jäävuoren huippu kaikesta siitä missä hän on ehtinyt olla mukana sen jälkeen kun Sensuuri vuonna 1978 perustettiin. Kun alan luetella musikaaleja toisensa perään, TV-ohjelmia joihin Costi on säveltänyt tunnusmusiikin, yhtyeitä joiden tuotantoon hän on ollut vaikuttamassa jne., alkaa leukoja loksahdella auki yhdellä jos toisella. Jopa itselläni riittää joskus ihmeteltävää siinä miten monessa projektissa Costello on ollut mukana. Valtaosa ihmisistä ei saa koko elämänsä aikana aikaiseksi niin paljon kuin Costello on saanut reilun 30 vuoden aikana.

Täytyy myös muistaa, että samalla Popeda on kiertänyt suomenmaata hyvinkin ahkerasti kaikkien vuosien ajan ja lisäksi Costello kiertää soolokeikoillaan suhteellisen useasti. Lisäksi suurin osa Popedan sävellyksistä on ollut vuodesta 1986 lähtien Costellon vastuulla. Jossain välissä nekin on sävellettävä. Unohtamatta tietenkään sitä, että Costello on perheellinen mies. Luonnollisestikin suuren osan ajasta vievät Costellon pojat.

Ilman valtavaa paloa, intoa ja rakkautta tekemäänsä työhön ei yllä oleviin saavutuksiin pääse. Jos Costia pitäisi kuvailla adjektiivein, olisivat ne ehdottomasti: työhönsä omistautunut, iloinen, hymyilevä, tunnollinen, miellyttävä ja leppoisa rokkari. Nämä adjektiivit kuvaavat hyvin sitä millainen asenne Costilla on musiikkiin ja työn tekoon. Vakava, mutta silti oikealla tavalla kepeä. Olen nähnyt Costin useissa erilaisissa tilanteissa, mutta yhteistä niille kaikille on ollut Costellon hymyilevä ja poikamainen olemus. Niin kuin meillä kaikilla, myös Costilla on huonot päivänsä, mutta hän ei anna sen vaikuttaa esiintymiseensä. Se on hyvin ihailtava piirre ja monella olisi oppimista siinä asiassa, mukaan lukien itseni. Ehkä juuri tämä positiivinen elämänasenne on vaikuttanut myös siihen, että Costi on pysynyt nuorekkaana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Itse olen tutustunut Costelloon lähemmin vasta viime vuosina ja edelleenkin mies osaa yllättää. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että miehen nimi voi tulla esiin melkein missä tahansa yhteydessä. Joskus tuntuu, että pitäisi palkata etsivätoimisto etsimään missä kaikkialla mies vaikuttaa.
Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka ei ole vielä käynyt, menemistä Costellon soolokeikalle. Ne ovat aina mannaa arkiseen aherrukseen. Vaikkakin Costi laulaa ja soittaa myös Popedan lauluja, eivät ne edes kuulosta samalta. Myös Hurriganesit ja Hanoi Rocksit sujuvat kuin leikiten, puhumattakaan muista legendaarisista biiseistä.

Itse olen viimeisen muutaman vuoden aikana kulkenut enemmänkin Popedan keikoilla sekä Costellon soolokeikoilla. Jokaiseen keikkaan ja matkaan liittyy jotain erilaista, mikä tekee niistä kaikista muistettavia. Milloin olemme etsineet ”tuntitolkulla” parkkipaikkaa, milloin olleet eksyksissä ja myöhässä tai ajaneet useita satoja kilometrejä lumimyrskyssä. Joskus olemme olleet kuin sillit suolassa tai vastaavasti melkeinpä ainoat kuuntelijat. Matkoilla on itketty ja naurettu, valvottu ja nukuttu, mutta aina on hengissä ja suuremmilta naarmuilta selvitty. Keikoilta on jäänyt erilaisia muistoja. Tietenkin löytyy valokuvia ja videopätkiä, mutta löytyy myös julisteista fanipaitoihin ja tallotuista varpaista laulun sanoihin. Ja tietenkin kaikki ne muistot ja hetket, jotka ovat tallentuneet sydämeen. Ne ovat muistoista parhaimpia. Lisäksi olen saanut keikoilta hyviä ystäviä. Erilaisia ihmisiä, joihin en muuten olisi koskaan tutustunut.

Kun Popedan keikoilla tulee esiin Costin mieletön kitarointitaito, soolokeikoilla taas herkkä persoona pääsee etuuksiinsa. Vaikkakin puhuttaessa Costista, on puhuttava myös kitarasta. Ne ovat yhtä, mies ja kitara.
Mielipiteitä on tietenkin yhtä monta kuin on kertojaakin, mutta tällaisena minä näen Costellon. Toivottavasti Costin hiukset hulmuavat vielä monta kymmentä vuotta eikä hymy hyydy matkan varrella.